sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Kuukauden kerholainen - Maikki

Maikki on kahden lapsen äiti, opo, luontoihminen, dokumentoija (=valokuvailija, kirjoittelija) ja täysin hurahtanut nukkekotiharrastaja. Pikku-Maikilla ei ollut omaa nukkekotia, siitä kyllä kovasti haaveili. Metallista hänelle hitsattiin punainen nukketalo, mutta sillä leikkiminen oli vaarallista terävien reunojen takia. Onneksi lapsuuteen kuuluu luovuus ja mielikuvitus, joten miniatyyrileikkejä syntyi sitten jos jonkinmoisiin laatikoihin ja laukkuihin. Luontoa rakastavan Maikin lempipuuhiin kuului myös pienten majojen rakentelu sammalmättäille metsän keijukaisille ja peikoille.
 
Haave nukkekodista eli aikuiseksi asti, mutta eihän aikuinen voi itselleen sellaista hankkia... Tyttären kasvaessa leikki-ikään Maikilla olikin pakottava tarve hankkia tytölle se unelmien nukkekoti. Onneksi Tinja-tyttö ihastui nukkekotimaailmaan niin, että äiti ja tytär saivat monet yhteiset puuhat ja leikit keksiä vaaleanpunaisen unelman äärellä. Sitten eräänä päivänä kirpputorilla eteen sattui SE Lundby-talo ja se ostettiin, äidille!
 
Siitä se sitten lähti liikkeelle! Viime syksynä harrastus otti isomman harppauksen eteenpäin opiston järjestämällä miniatyyrikurssilla, jolloin hieman pinnaa venyttäen ja mielettömien oppimiskokemusten myötä innostus itse tekemiseen syttyi suoranaiseen roihuun! Ensimmäisen talon lisäksi yksi hylly on muuttunut Matilda-mummelin ja hänen kahden lapsenlapsensa kodiksi, on roomboxeja, toria, kasvihuonetta, pihalla odottaa muutama minipuutarha... eli överiksi on mennyt!

Tärkeintä harrastuksessa onkin käsillä tekeminen ja uusien juttujen ideointi. Tällä hetkellä mieluisinta Maikille taitavat olla kirjontatyöt tai ainakin niitä syntyy yksi, jos toinenkin (vapaa)illassa. Tosin silloin kun idea syntyy, niin menetelmällä ei ole väliä ja ajatukset katoavat juuri siihen, mikä on sillä hetkellä "pakko toteuttaa"-listalla.
  
Rakkain miniesine Maikilla on ensimmäinen ja ainoa lapsena saatu huonekalu, vaaleanpunainen kaappi. Siitä on ovia irronnut ajan saatossa ja värikin pahasti haalistunut, mutta jotenkin juuri siinä piilee koko tämän puuhan ydin; jo lapsena oli hyllyyn saatava täytettä, eihän se tyhjän panttina voinut olla! Pieniä kangaspaloja kerättiin ja viikattiin hyllylle lakanoiksi, taisipa se joskus kirjahyllynäkin toimia sisältäen pieniä kirjoja täynnä Maikin omia tarinoita.
  
Maikin hyvin tuntevat ihmiset eivät siis yhtään ihmettele tätä hurahdusta. Vieraammat saattavat hieman pyöritellä silmiään, mutta raja on ylitetty eli silmien pyörittely ei haittaa!
Nukkekotiharrastus on antanut Maikille monia ihania yhteisiä hetkiä omien lasten kanssa ja herättänyt uudelleen henkiin käsillä tekemisen "himon", joka jossain vaiheessa töiden ja rannekipujen myötä ehti kadota. Minimaailmassa työt eivät vie niin pitkää aikaa, että kädetkin kestävät hyvin rasituksen ja tuntuvat vain vahvistuneen tekemisen myötä. Harrastus on tärkeä henkireikä ja sen myötä Maikki on saanut kunnian tutustua myös muihin mainioihin nukkekoti-ihmisiin!

torstai 3. huhtikuuta 2014

Lentävät tomaatit

 
Vaasalaiset nukkekotiharrastajat kokoontuivat huhtikuiseen tapaamiseensa kuukauden ensimmäisen keskiviikon kunniaksi Jukoboxilla. Nukkis-iltaa oli viettämässä kuusi innokasta harrastajaa vaikka sairastumiset olivat verottaneet osallistujia ja kerhon aiottu teemakin oli jouduttu muuttamaan. Tällä kertaa aihe olikin sitten sekalainen; massailua, huovutusta, ristipistoja, huonekaluja ja lentäviä tomaatteja :)
 
Hanne aloitti huovuttamalla nallea, mutta kun villasta törrötti karvoja tarkka Hanne ollut tyytyväinen työhönsä ja hän jatkoi massailemalla. Tässä kuvassa näkyvätkin kuuluisat lentävät tomaatit; Hannella kun lentelivät pienet pikkuruiset tomaatit pitkin lattiaa ja nimitimme ne tietenkin lentäviksi tomaateiksi. Olivat muuten niin hyvän värisiä, että niiden täytyi olla ulkomaalaisia tomaatteja!
 
Hanna teki todella taitavasti juustoja. Opaskirjana toimi tälläkin kertaa kirja Making Miniature Food. Sen on tainnut useampikin kerholainen hankkia itselleen edellisen kerran jälkeen - erittäin hyvä opus siis!
 
Susa askaroi huonekaluja ja leipoi massasta pientä suloista Neiti Vaapukkansa kanssa.
 
Juustot taisivat olla "in", niitä Teijakin tehtaili.
 
Sinikka sen sijaan kirjoi ristipistoin pääsiäisliinaa, josta kuitenkin tuli lopulta hänen mielestään joululiina. Suloinen tulikin!
 
Päivikin massaili ja teki Teijan muoteilla tekohampaat, kukkia ja kalan sekä kakkuja. Hauska ja monipuolinen iltamme oli, seuraavaa kertaa odotellessa! Toukokuun kerhossa on vielä ihan erityinen juttu odotettavana; kerhomme ensimmäinen swap, johon osallistuu kymmenen jäsentä! Mahtaa monessakin tuvassa olla askartelun täyteisiä iltoja tiedossa ennen sitä :)
 
Nukkiskerhomme kokoontuu vielä kahdesti tänä keväänä; toukokuussa ja kesäkuussa ja syksyllä pidämme tapaamisia joka toinen viikko, sillä jonkun kerran jäädessä väliin syntyy harmillisen pitkä tauko. Suunniteltu ja kovasti odotettu kukkailta Tuulikin luona järjestetään muiden tapaamisten lisäksi vielä tässä keväällä.