sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Kuukauden kerholainen - Maikki

Maikki on kahden lapsen äiti, opo, luontoihminen, dokumentoija (=valokuvailija, kirjoittelija) ja täysin hurahtanut nukkekotiharrastaja. Pikku-Maikilla ei ollut omaa nukkekotia, siitä kyllä kovasti haaveili. Metallista hänelle hitsattiin punainen nukketalo, mutta sillä leikkiminen oli vaarallista terävien reunojen takia. Onneksi lapsuuteen kuuluu luovuus ja mielikuvitus, joten miniatyyrileikkejä syntyi sitten jos jonkinmoisiin laatikoihin ja laukkuihin. Luontoa rakastavan Maikin lempipuuhiin kuului myös pienten majojen rakentelu sammalmättäille metsän keijukaisille ja peikoille.
 
Haave nukkekodista eli aikuiseksi asti, mutta eihän aikuinen voi itselleen sellaista hankkia... Tyttären kasvaessa leikki-ikään Maikilla olikin pakottava tarve hankkia tytölle se unelmien nukkekoti. Onneksi Tinja-tyttö ihastui nukkekotimaailmaan niin, että äiti ja tytär saivat monet yhteiset puuhat ja leikit keksiä vaaleanpunaisen unelman äärellä. Sitten eräänä päivänä kirpputorilla eteen sattui SE Lundby-talo ja se ostettiin, äidille!
 
Siitä se sitten lähti liikkeelle! Viime syksynä harrastus otti isomman harppauksen eteenpäin opiston järjestämällä miniatyyrikurssilla, jolloin hieman pinnaa venyttäen ja mielettömien oppimiskokemusten myötä innostus itse tekemiseen syttyi suoranaiseen roihuun! Ensimmäisen talon lisäksi yksi hylly on muuttunut Matilda-mummelin ja hänen kahden lapsenlapsensa kodiksi, on roomboxeja, toria, kasvihuonetta, pihalla odottaa muutama minipuutarha... eli överiksi on mennyt!

Tärkeintä harrastuksessa onkin käsillä tekeminen ja uusien juttujen ideointi. Tällä hetkellä mieluisinta Maikille taitavat olla kirjontatyöt tai ainakin niitä syntyy yksi, jos toinenkin (vapaa)illassa. Tosin silloin kun idea syntyy, niin menetelmällä ei ole väliä ja ajatukset katoavat juuri siihen, mikä on sillä hetkellä "pakko toteuttaa"-listalla.
  
Rakkain miniesine Maikilla on ensimmäinen ja ainoa lapsena saatu huonekalu, vaaleanpunainen kaappi. Siitä on ovia irronnut ajan saatossa ja värikin pahasti haalistunut, mutta jotenkin juuri siinä piilee koko tämän puuhan ydin; jo lapsena oli hyllyyn saatava täytettä, eihän se tyhjän panttina voinut olla! Pieniä kangaspaloja kerättiin ja viikattiin hyllylle lakanoiksi, taisipa se joskus kirjahyllynäkin toimia sisältäen pieniä kirjoja täynnä Maikin omia tarinoita.
  
Maikin hyvin tuntevat ihmiset eivät siis yhtään ihmettele tätä hurahdusta. Vieraammat saattavat hieman pyöritellä silmiään, mutta raja on ylitetty eli silmien pyörittely ei haittaa!
Nukkekotiharrastus on antanut Maikille monia ihania yhteisiä hetkiä omien lasten kanssa ja herättänyt uudelleen henkiin käsillä tekemisen "himon", joka jossain vaiheessa töiden ja rannekipujen myötä ehti kadota. Minimaailmassa työt eivät vie niin pitkää aikaa, että kädetkin kestävät hyvin rasituksen ja tuntuvat vain vahvistuneen tekemisen myötä. Harrastus on tärkeä henkireikä ja sen myötä Maikki on saanut kunnian tutustua myös muihin mainioihin nukkekoti-ihmisiin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vaasan nukkekotiharrastajat kiittävät kommentistasi